Yli viisi vuosikymmentä sitten intialaisesta museosta varastettu miniatyyri 12-luvun Buddha-patsas on palautettu takaisin maahan.
Tämä on tarina mielenkiintoisesta "paluusta", joka tapahtuu taidemaailmassa. Britannia palautti äskettäin 12-luvulla rakennetun Buddha-patsaan Intiaan, kun Lynda Albertson (ARCA:n (ARCA) ry:n jäsen) ja Vijay Kumar (India Pride -projektista) havaitsivat ja tunnistivat sen vieraillessaan messuilla Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Heidän raporttinsa jälkeen Britannian poliisi luovutti tämän patsaan Intian korkealle komissiolle Lontoossa.
Tämä Buddha Pronssista valmistetun patsaan hopeakoristeella tunnustettiin Intian arkeologinen tutkimus (ASI), valtion omistama organisaatio, joka vastaa arkeologisesta tutkimuksesta sekä historiallisten monumenttien säilyttämisestä ja säilyttämisestä maassa.
ASI ilmoitti, että tämä patsas varastettiin vuonna 1961 museosta Nalandassa Biharissa Pohjois-Intiassa. Tämä patsas vaihtoi useita omistajia ennen kuin se saapui Lontooseen myyntiin. Yhdistyneen kuningaskunnan poliisi ilmoitti, että useat patsaan hallussaan pitäneet jälleenmyyjät ja omistajat eivät tienneet, että se oli varastettu Intiasta, joten he tekivät oikeutetusti yhteistyötä poliisin taide- ja antiikkiyksikön kanssa tutkinnan ja myöhemmän palauttamisen yhteydessä.
Lähes 57 vuotta sitten noin 16 arvokasta pronssista patsasta katosi Intian Biharin Nalandasta. Jokainen näistä patsaista oli erinomainen taideteos. Tämä tietty patsas kuvasi Buddhan istuvan bhumisparsha mudra (maata koskettava ele) ja oli kuusi ja puoli tuumaa pitkä.
Vijay Kumar India Pride -projektista tutki tätä kadonnutta kappaletta. Hän kuuluu Chennaihin, vaikka hän työskentelee tällä hetkellä Singaporessa johtajana. Kadonneiden esineiden tutkinnan aikana Vijay Kumar kävi useita keskusteluja ASI:n entisen pääjohtajan Sachindra S Biswasin kanssa. Tuolloin Kumarilla ei ollut todisteita siitä. Hän sanoo, että useimmat länsimaiden museot vaativat valokuvatodisteita kokoelmastaan varastetuista antiikkiesineistä, kun taas ASI ei ollut kovin hyvä valokuvakirjanpidossa. Kumarin onneksi Biswas oli säilyttänyt muutamia valokuvia joistakin patsaista vuosina 1961 ja 1962 sekä niiden yksityiskohtaiset kuvaukset. Näiden tietojen perusteella Kumar päätti sitten pitää silmällä 16 varastettua esinettä kansainvälisillä taidemarkkinoilla.
Sattumalta muutama vuosi sitten Lynda Albertson (ARCA:sta) ja Kumar olivat tehneet yhteistyötä muutamissa projekteissa ja tunsivat toisensa hyvin. Joten kun Albertson ilmoitti vierailustaan The European Fine Arts Fairille, Kumar seurasi häntä. Messuilla, kun Kumar huomasi, että patsas oli virheellisesti lueteltu kuuluvaksi 7. vuosisadalle 12. vuosisadan sijaan. Sitten hän vertasi valokuvia Biswan toimittamiin valokuviin ja päätteli, että se oli sama kappale lukuun ottamatta muutamia siihen tehtyjä muutoksia ja restauraatioita.
Albertson otti yhteyttä Alankomaiden kansallisten poliisivoimien taide- ja antiikkiyksikön johtajaan sekä Interpoliin saadakseen todisteita, kun taas Kumar hälytti ASI:lle Intiassa. Kesti kuitenkin muutaman päivän, ennen kuin he kaksikko saivat asiaankuuluvat viranomaiset vakuuttumaan, ja yksi huolenaihe oli, että Euroopan taidemessut olivat loppumassa. Buddhan patsaan myynnin estämiseksi Hollannin poliisi otti jälleenmyyjään yhteyttä messujen päätöspäivänä. Jälleenmyyjä ilmoitti poliisille, että yritys myi kappaletta lähetyksenä, sen nykyinen omistaja ei ollut Hollannissa ja jälleenmyyjä aikoi viedä patsaan takaisin Lontooseen, jos kappale jäi myymättä.
Patsasta vietiin takaisin Lontooseen Albertson ja Kumar välittivät tärkeät ja tarpeelliset asiakirjat New Scotland Yardin taide- ja antiikkiyksikön konstaapeli Sophie Hayesille. Sillä välin ASI:n nykyinen pääjohtaja Usha Sharma kirjoitti kirjeen Intian korkealle toimikunnalle Lontoossa, jossa tiedotti tilanteesta. Jälleenmyyjä pyysi heiltä asianmukaista tunnistetta kappaleesta ja josta toimitettiin asiakirjat, jotka vastasivat tämän kappaleen ja alkuperäisen valokuvien välisiä samankaltaisia kohtia. Jakaja oli edelleen vakuuttunut siitä, että oli noin 10 pistettä, joissa patsas ei vastannut ASI:n tietueita.
Asianmukaista huolellisuutta varten konstaapeli Hayes otti yhteyttä Kansainväliseen museoneuvostoon (ICOM), joka sitten järjesti puolueettoman asiantuntijan tutkimaan patsasta tarkasti. Tämä asiantuntija kesti muutaman kuukauden tutkiakseen kappaletta huolellisesti ennen kuin ICOM lähetti raportin, joka vahvisti Kumarin ja Albertsonin väitteet. Pronssi valmistettiin cire perdue eli "lost wax" -prosessilla. Tämä tarkoittaa, että teoksen vahamallia käytettiin vain kerran, jolloin patsaasta tuli itsenäinen kappale. Kun tämä oli todettu, havaittiin, että tässä patsaassa nähtiin sama vaurioitunut paikka kuin ASI:n asiakirjassa. Raportti yhtyi ASI:n kuvaukseen pronssin palamisen aiheuttamasta värimuutoksesta.
Muiden samankaltaisten kohtien ohella klincher oli Buddhan suhteettoman suuri oikea käsi, joka kosketti maata, mikä teki tästä patsaasta erittäin ainutlaatuisen kappaleen. Siten omistajaa ja myyjää pyydettiin luopumaan kappaleesta ja he suostuivat luovuttamaan sen. Tämä tapaus on hyvä esimerkki lainvalvontaviranomaisten, tutkijoiden ja kauppiaiden välisestä yhteistyöstä ja kulttuuridiplomatian ylläpitämisestä Intian ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä. Suurin tunnustus kuuluu Kumarille ja Albertsonille heidän ahkeruudestaan havaita, että kadonnut kappale on löydetty kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Kun patsas on saapunut Intiaan, se sijoitetaan ehdottomasti Nalanda-museoon. Nalandalla on erityinen historiallinen yhteys buddhalaisuuteen. Se on myös paikka, jossa maailman vanhin yliopisto - Nalanda University - seisoo, jossa tutkijat ja älymystö kokoontuivat 5. vuosisadalla eaa. Tässä paikassa näki myös Buddhan pitämässä julkisia puheita ja saarnoja. Intiasta on ryöstetty arvokkaita esineitä ja kiviä vuosisatojen ajan, ja nyt ne kulkevat salakuljetuskanavien kautta. Tämä on toiveikas ja jännittävä uutinen ja kaikki mukana olleet ihmiset, jotka ovat mahdollistaneet tämän onnistuneen löytämisen ja paluun. He kaikki ovat iloisia voidessaan helpottaa tämän tärkeän intialaisen perinnön palauttamista.
***
