''Englantilaiset ovat opettaneet meille, ettemme olleet yksi kansa ennen ja että kestää vuosisatoja ennen kuin meistä tulee yksi kansakunta. Tämä on ilman perusteita. Olimme yksi kansakunta ennen kuin he tulivat Intiaan. Yksi ajatus inspiroi meitä. Elämäntapamme oli sama. Koska olimme yksi kansakunta, he pystyivät perustamaan yhden valtakunnan. Myöhemmin he jakoivat meidät.
Koska olimme yksi kansakunta, meillä ei ollut erimielisyyksiä, mutta väitetään, että johtajamme matkustivat ympäri Intiaa joko jalan tai härkäkärryissä. He oppivat toistensa kieliä, eikä heidän välillään ollut syrjäisyyttä. Mikä olisi mielestäsi voinut olla niiden kauaskantoisten esi-isiemme tarkoitus, jotka perustivat Setubandhan (Rameshwarin) etelään, Jagannathin itään ja Hardwarin pohjoiseen pyhiinvaelluspaikoiksi? Myönnän, etteivät he olleet tyhmiä. He tiesivät, että Jumalan palvontaa olisi voitu suorittaa yhtä hyvin kotona. He opettivat meille, että niillä, joiden sydän hehkui vanhurskaudesta, oli Ganges omassa kodissaan. Mutta he näkivät, että Intia oli yksi jakamaton maa, jonka luonto oli niin tehnyt. Siksi he väittivät, että sen on oltava yksi kansakunta. Näin väittäen he perustivat pyhiä paikkoja eri puolille Intiaa ja antoivat kansalle käsityksen kansallisuudesta tavalla, jota muualla maailmassa ei tunneta." - Mahatma Gandhi, s. 42-43 Hind Swaraj.
Rahul Gandhin puheet Yhdistyneessä kuningaskunnassa nostavat tällä hetkellä kulmakarvoja hänen äänestäjiensä keskuudessa kotikentällä. Poliittista vaikuttamista huomioimatta kuulin monien sanovan, että ei ole tarvetta kansainvälistää kotimaisia, kotimaan vaaliasioita ja sanoa tai tehdä ulkomailla asioita, jotka tahraavat Intian imagoa ja mainetta. Markkinoihin ja sijoituksiin vaikuttaa vahvasti mielikuva, joten maan imago ja maine ovat erittäin tärkeitä. Mutta ihmiset, joiden kanssa puhuin, kuulostivat siltä, että Rahul Gandhin lausunnot ulkomailla, jotka viittaavat siihen, että tyypillinen intialainen mieli on herkkä kotimaisten asioiden kansainvälistymiselle kodin ulkopuolella, loukkasivat heidän nationalistista ylpeyttään ja isänmaallisia tunteitaan. Hyvä esimerkki on se, että Intian ihmiset ottivat hyvin vastaan Asaduddin Owaisin lausunnon Pakistanissa.
Vaalipolitiikassa kenelläkään poliitikolla ei olisi koskaan varaa loukata äänestäjiään. Onko Rahul Gandhi naiivi, kun ei ymmärrä tätä? Mitä hänellä on? Onko hän salaa internationalisti? Mikä syy on hänelle rakkain? Mikä häntä liikuttaa ja miksi?
Parlamentissa ja ulkopuolisessa vuorovaikutuksessa Rahul Gandhi on useaan otteeseen selittänyt ajatustaan Intiasta "valtioliittona", joka on jatkuvien neuvottelujen tuloksena syntynyt järjestely. Hänen mukaansa Intia EI ole kansakunta, vaan useiden kansakuntien, kuten EU:n, liitto. Hänen mukaansa RSS näkee Intian maantieteellisenä kokonaisuutena (ja kansana).
Kysy sotilaalta hänen ideaansa Intiasta ja hän sanoo, jos Intia ei ole maantieteellinen kokonaisuus, niin mitä näkymätöntä kokonaisuutta suojelemme rajalla ja teemme äärimmäisiä uhrauksia? Emotionaalinen kiintymys ja alueeseen kuulumisen tunne löytyy jopa monista eläimistä, esimerkiksi on yleistä nähdä koiria haukkuvan ja taistelevan tunkeutuvan koiran kanssa suojellakseen aluettaan. Ei olisi liioiteltua sanoa, että koko historia ja nykyinen maailmanpolitiikka on pitkälti alueista ja "ideologian" imperialismista.
Koirien ja simpanssien alueellinen käyttäytyminen kehittyy ihmisissä ja saa muodon "rakkaudesta isänmaata kohtaan". Intialaisessa yhteiskunnassa ajatus isänmaasta on yksi arvostetuimmista rakenteista. Tämä ilmaistaan parhaiten ajatuksessa जननी जन्मभूमिश्च स्वर्गादपि गयऀी, jopa äiti ja äiti. Tämä sattuu olemaan myös Nepalin kansallinen moto.
Tyypillinen intialainen lapsi juurruttaa ja imee rakkautta ja kunnioitusta isänmaata kohtaan ensisijaisen sosialisoinnin kautta vuorovaikutuksessa lähisukulaisessa vanhempien kanssa, kouluissa opettajien ja ikätovereiden kanssa, kirjojen, isänmaallisten laulujen ja tapahtumien, kuten kansallisten festivaalien, elokuvan ja urheilun, kautta. koulutekstejä, luemme ylpeänä tarinoita suurista sodan sankareista, kuten Abdul Hamid, Nirmaljit Sekhon, Albert Ekka, Brig Usman jne. tai Rana Pratap ja niin edelleen, jotka uhrasivat henkensä puolustaessaan ja suojellessaan isänmaataan. Kansalliset festivaalijuhlat kouluissa ja yhteisöissä itsenäisyyspäivinä, tasavallan päivinä ja Gandhi Jayantina täyttävät meidät nationalistisella ylpeydellä ja isänmaallisuudella. Kasvamme erilaisuuden yhtenäisyyden ja Intian historian ja sivilisaation loistotarinoiden eetoksen kanssa ja olemme erittäin ylpeitä Intiasta. Näin ensisijaisen sosialisoitumisen tekijät muokkaavat kansallista identiteettiämme ja juurruttavat kiintymystä ja omistautumista isänmaahan. "Minä" ja "minun" ovat sosiaalisia rakenteita. Keskivertoihmiselle Intia merkitsee miljardin eri ihmisen valtavaa isänmaata, jotka kaikki liittyvät intialaismin tai nationalismin yhteiseen emotionaaliseen lankaan; se tarkoittaa maailman vanhinta sivilisaatiota, Gautam Buddhan ja Mahatma Gandhin maata.
Kuitenkin toisin kuin keskiverto intialainen, Rahul Gandhin ensisijainen sosiaalisuus oli erilainen. Äidistään hän ei olisi imenyt sosiaalisia arvoja, uskomuksia ja ajatuksia isänmaasta samalla tavalla kuin yksikään tyypillinen intialainen lapsi. Yleensä äideillä on merkittävin vaikutus lasten uskomusten ja persoonallisuuden kehittymiseen. Hänen äitinsä oli varttunut Euroopassa, kun ajatus Kansakuntien unionista oli melkein toteutunut. On luonnollista, että Rahul Gandhi otti äidiltään enemmän "eurooppalaisia arvoja ja ajatusta EU:sta" kuin "intialaisia arvoja ja ajatusta Intiasta isänmaana". Myös koulukoulutus, Rahul Gandhin toiseksi tärkein perussosialisaatiotekijä, oli hyvin erilainen. Turvallisuussyistä hän ei voinut käydä tavallista koulua, eikä hän voinut vaikuttaa opettajilta ja ikätovereilta samalla tavalla kuin tavallinen intialainen.
Äidillä ja kouluympäristöllä on aina suurin vaikutus lasten perussosialisaatioon, he yleensä juurruttavat ja muokkaavat normeja, sosiaalisia arvoja, pyrkimyksiä, uskomuksia, uskomuksia ja maailmankatsomuksia, mukaan lukien lähestymistapaa ja asenteita omaa maata kohtaan. Mahdollisesti ainoa tärkeä ideoiden ja arvojärjestelmän lähde hänelle oli hänen äitinsä, joka oli viettänyt lapsuutensa ja varhaisaikojensa Euroopassa. Joten on todennäköisempää, että hän hankki unionistisen ajatuksen Euroopasta, eurooppalaiset normit ja arvojärjestelmän äitinsä kautta. Ei ihme, Rahul Gandhin arvot ja ajatus "hänen" maastaan eroavat tyypillisestä intialaisesta. Kulttuurieetoksen perusteella hänen näkemyksensä on enemmän Euroopan kansalaisen kaltainen. Hypoteettisesti sanottuna, jos Rahul Gandhin äiti olisi Intian armeijan sotilaan tytär ja jos hän olisi opiskellut intialaisessa sotilaskoulussa vakituisena opiskelijana, hän ei luultavasti olisi puhunut sillä tavalla, josta on nyt tullut hänelle ominaista.
Ensisijainen sosialisointi on tehokkain työkalu ideologian ja oppien ohjelmistojen asentamiseen lasten mieliin. Tällä tavalla juurrutettu uskonto ja nationalismi ovat katsojalle itsestäänselviä totuuksia, jotka hallitsevat maailmaa ja muodostavat maailmanpolitiikan ytimen. Tämän lähteen piittaamatta jättäminen tarkoittaa riittämätöntä ymmärrystä ja sopimatonta johtamista.
Tässä yhteydessä on syytä tarkastella Rahul Gandhin ajatusta Intiasta vapaaehtoisena valtioliittona, kuten Euroopan unioni. Hänelle, kuten EU, Intiakaan ei ole yksi kansakunta, vaan valtioiden välinen sopimusjärjestely, joka saavutettiin neuvottelujen jälkeen; hänen mielestään unioni on riippuvainen jatkuvien neuvottelujen tuloksista. Luonnollisesti tällainen valtioiden liitto voidaan purkaa samalla tavalla kuin Britannia erosi EU:sta hiljattain. Ja tässä Rahul Gandhin ideasta tulee kiinnostava "BREXITing from Union of India" -järjestöä tukeville "ryhmille".
Rahul Gandhi ei välttämättä tarkoita pahaa tahtoa Intiaa vastaan. Juuri tällä tavalla hänen mielensä toimii näkemyskehyksen tai hänen mieleensä ensisijaisen sosialisoinnin kautta asennetun ohjelmiston vuoksi, antaaksemme analogian tieteestä. Tämä selittää myös sen, miksi hänen serkkunsa Varun Gandhin käsitys Intiasta ei ole sama kuin Rahul Gandhin, vaikka molemmat ovat peräisin samasta suvusta, mutta eroavat vanhemmuudesta ja varhaisesta koulunkäynnistä.
Vapaa tahto ei näytä olevan niin vapaata; se on ilmainen vain omassa ohjelmistossaan ja käyttöjärjestelmässään.
Geopoliittiset kansallisvaltiot ovat todellisuutta, sitä ei voi paeta nykyisessä ilmapiirissä. Kansankäsitystä ei voi luopua poliittiseen tai uskonnolliseen ideologiaan perustuvan kansainvälisyyden vuoksi. Ihannetapauksessa kansallisvaltioiden tulisi kuihtua vain kansainvälisyyden vuoksi, joka perustuu universaaleihin inhimillisiin arvoihin, jotka jäävät hyvin kaukaiseksi haaveeksi.
Rahul Gandhi, toisin kuin tyypilliset poliitikot, sanoo mielipiteensä rehellisesti välittämättä paljoakaan seurauksista vaalipolitiikassa. Hän antaa äänen osastoille, joilla on samanlainen näkemys Intiasta; tai vaihtoehtoisesti hänen ideoidensa ilmaiseminen on hyvin harkittu strategia houkutellakseen samanlaisia näkemyksiä omaavia poliittisia tavoitteita. Siinä tapauksessa hänen kaupungintalon kokoukset Bharat Yatran jälkeen hänen alma materissaan Cambridgessä ja Institute of International Affairsissa (Chatham House) Lontoossa keräsivät tulevien parlamenttivaalien myrskyjä.
***
***
